Helmeri Harakka ja vähän muutakin...........

Joskus muinoin äidilläni oli tapana kutsua minua leikkisästi
harakaksi. Osasyynä tietenkin se että tapanani oli varmasti
"raakkua" ja olla aina äänessä, mutta äiti kylläkin tarkoitti sitä
kuinka rakastin kaikkea kultaa ja muutakin kiiltävää. Hän
kertoi minulle kuinka harakat kuljettivat pesäänsä kaiken
irtonaisen kiiltävän, olipa joku tuttu löytänyt lusikankin pesästä.
Samoin kuin harakat, myös minä keräsin ympärilleni tuota kiiltävää äitini mielestä.
Koruja itselleni ja muuta kiiltävää "kotipesääni".

Kieltämättä viime päivinä ovat tulleet äidin sanat monestikin mieleen, kun olemme
käyneet tuolla Helmeri Harakan metsässä. Koululainen liihotti pitkin metsää
minkä ehti, olihan siellä jos jonkin näköistä patsasta, pesää ja leirinuotio paikkaa.
Reitti on noin kilometrin verran, joten pienetkin jalat jaksavat sen kiertää.

Saimme kuin saimmekin Suloisuuden kotiimme ja ihan henkilökohtaiselle visiitille.
Koska Koululainen oli käynyt harakkametsässä niin olihan Suloisuudenkin
sinne päästävä. Suloisuutta tosin hieman jännitti mitähän siellä metsässä
näkisi, jossain vaiheessa hän jo epäröi olikohan ihan liian kylmä
mennä metsään.....

Aurinko kuitenkin paistoi taivaan täydeltä ja pieni kipakka nollakeli
oli aivan loistava retkelle.
Suloisuus juoksi innoissaan rastilta rastille ja metsään tehdyt mielenkiintoiset
paikat saivat hänet innostumaan entisestään.
Kärpän talo, majavan pesä, pöllön koti ym....

NÄHTIINHÄN SE HELMERIN PESÄKIN SIELLÄ....

Keskelle metsää tehty makkaranpaisto paikka herätti hieman kummastusta
pienessä ihmisessä. Vaikka selitimme miten siellä voi lämpimällä
ilmalla paistaa makkaraa ja kenties juoda mehua, niin pienen miehen
ilmeestä olisi voinut lukea....miksi metsässä kun pihallakin voi........
Myös me päätimme juoda mehumme kylmyyden takia sisätiloissa.
Tuorlanmajatalon kahvila on tunnelmallinen kahvila ja näin
jouluna siellä oli tavallisen puodin lisäksi myös joulupuoti joka
sai Suloisuuden silmät vieläkin suuremmiksi.

Hiiret maailmanpyörässä ym. katseltavaa löytyi ja kahvilan vanhanaikaisuuskin

herätti hänessä pientä hilpeyttä.

Pieni Suloisuus oli todella reipas poika vaikka lomalla luonamme hän olikin yksinään ensimmäistä kertaa. Hänen piti alun alkaen olla vain yksi yö, mutta hän ilmoitti heti olevansa ainakin kaksi.

Jossain kohtaa hän sanoi voivansa olla jopa kolme jos se vaan sopisi

äidille ja isälle. Päätimme näin ensi kertaa kuitenkin pysyä sovitussa kahdessa.

Rauhallinen ja nauravainen poika "täytti" talon kohta. Hän oli kuin tutkimusmatkalla

jossain uudessa paikassa. Kun kaikki veljekset ovat paikalla on tekemistä

toisella tapaa, silloin pitää huolehtia että saa varmasti parhaat lelut ennenkuin

joku toinen ne nappaa ja jos mennään ulos niin kaikki menevät ja

suurinpiirtein kaikkea tehdään yhdessä.

Suloisuus tarkasteli jokaista mumman kiiltävää kippoa ja keppoa, kynttilän

jalkaa ja enkeliä. Ne enkelit piti oikein laskea, niin paljon

niitä tuntui olevan. "Ei ihan sataa!" kaikui toimituksen jälkeen.

Eli hankkia voi vielä lisää huoletta.....

Illalla soitto kotiin toi hetkeksi pienen haikeuden ja totta kai syystä....

siellä muu perhe normaaleissa iltapuuhissa, sellaisissa tutuissa ja

turvallisissa.... Kohta kuitenkin ihanuus käpertyi mumman kainaloon

iltasatua kuuntelemaan, eikä aikaakaan kun makuuhuoneesta kuului

vain pientä tuhinaa....

Aamu oli varmasti haikeampi mummalle kuin pojalle. Töihin lähtö

todella "pakkopullaa". Onneksi edes toinen päivistä oli

mumman vapaapäivä.  Pitkien jäähyväisten jälkeen

tuhisija käpertyi pappan syliin jatkaen lastenohjelmien katselua.....

Vapaaherran kohtaloksi tuli jälleen kerran palauttaa omistajilleen

yksi ihanuus tällä kertaa Suloisuus.

Harakkametsät pyörivät vääjäämättä mielessä vielä pitkään.

Käymme paljon kävelemässä lähellä Helmeri Harakan metsää

ja jotenkin tuntuu jo nyt, että sen kautta pitäää tästä lähtien aina käydä.

Muistella niitä meidän pieniä harakoita. Suloisuus ihaili mumman

enkeleitä ja lupasin tietysti hänelle jonkun mistä hän pitäisi kovasti.

Ainoastaan lahjaksi saatuja enkeleitä en antaisi eli taitaa sittenkin olla vähän 

samanlaista piilevää harakkaa pojassa kuin mummassakin.....

TÄMÄ IHANUUS KUITENKIN JÄI VIELÄ MEILLE, SEN MYÖTÄ 

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2016!!!!

Koululainen kävi lomalla.....

Lapsenlapsen iloinen nauru valtasi talomme kokonaista neljä
päivää. Pieni Koululainen sai talomme "sekaisin" läsnäolollaan.
Poissa oli hiljaiset aamu hetket jolloin puhumme Vapaaherran kanssa
yleensä vain viittomakieltä. Nyt kysymysten ja selitysten tulva
avautui yhtä aikaa kun hän avasi silmänsä.
Poissa oli lehdenluku hetki, mitä sitä lehteä ja uutisia lukee
kun hän tuntui tietävän kaikesta ja kaiken. Jos nyt jotain luetaan
niin hän kyllä valitsee....ja kirjan, sellaisen jonka jutut eivät
todellakaan ole mitään uutisia , silkkaa satua.....
Energiaa kului niin paljon kaikkeen pelaamiseen, leikkeihin
että syödäkkin piti melkein joka toinen tunti.....siis meidän.
Maistuihan se ruoka Koululaisellekin kun Mumma oli tehnyt
vain ja ainoastaan lempiruokaa.....TIETYSTI!

Yhden kokonaisen päivän sain nauttia Koululaisen loistavasta
seurasta, muut päivät oli uhrattava työlle vaikka aamulla
olikin todella vaikea lähteä. Pakko myöntää että tunsin sydämmessäni
pientä kateutta kun katselin heitä, Koululaista ja Vapaaherraa
sylikkäin katselemassa lasten ohjelmia kun minä pakkasin
reppuani päivän koitoksiin.Toisaalta olin niin onnellinen
heidän puolestaan kun syksyn kahdenkeskeinen loma
oli vihdoin totta. Olivathan he sen niin ansainneet.
Melkein kolme kokonaista päivää aikaa vain toisilleen.

Kuitenkin koitti se päivä jolloin meidän oli palautettava
Koululainen oikeaan osoitteeseen. Aamulla ennen töihin
lähtöä yritin vielä nuuskutella hänen tuoksuaan, jotta muistaisin
sen niin kauan että näen taas hänet. Kiitin häntä ihanista
hetkistä kanssamme ja toivoin että hän tulisi taas kun
on mahdollista. Ehkä talvilomalla, viimeistään kesälomalla.
Hän lupasi.

Töistä tullessani koti oli hiljainen, Vapaaherra oli vielä
matkalla. Kuulin silti korvissani Koululaisen riemun
kiljahdukset kun hän juoksi hippaa ympäri taloa. Näin
pelejä ja kortteja joilla hän oli juuri pelannut. Kirjan jota luettiin....

Haikea mies palasi kotiin, mutta onneksi hänellä oli iloisia
uutisia. Suloisuus oli tulossa joulun jälkeen luoksemme viettämään
laatu aikaa. Suloisuus ei ole koskaan ollut yökylässä ilman
vanhempiaan, joten luultavasti odotettavissa tunteikas reissu....
Vanhemmat olivat luvanneet että sen jälkeen olisi Päivänsäteen
vuoro tulla privaattilomalle. Hän oli kuitenkin vielä miettivällä
kannalla, joten saapi nähdä kuinka käy.....Hän ottaisi kuulemma
mielellään veljet ja vanhemmat myös mukaan lomalle.
Palaamme asiaan joulun jälkeen....

Koululaisen lähdettuä aloin laittaa loput joulut. Siis menin lähikauppaan
ja ostin kaiken mahdollisen valmiina. Kinkku, kotijuusto ja rosolli
siinä kutakuinkin mitä tein omilla pikku....isoilla kätösilläni.
Sekasopat, riisipuurot ja luumukiisselin vielä aatona väsään ja tietysti
TORTTUJA. Tänä vuonna kun meidän joulupöydässä istuu vain
minä, Vapaaherra ja Vanhapoika. Joka ikinen joulu Vapaaherra
sanoo ettei tarvitse niitä kaikkia itse tehdä ja yötä myöten värkätä,
niin nyt sitten vihdoin ja viimein yli neljänkymmenen yhdessä
vietetyn joulun jälkeen.....

PÄÄTIN TOTELLA.
Kaikesta huolimatta jääkaappi on täpösen täynnä , kinkku tuskin
mahtui vaikka on vuosikymmenien pienin.
Niin tai näin NYT SE JOULU TULEE!!!!!!

Tämäkin joulu tuo taas uusia muistoja, mitä ne ovat aika näyttää.
Katselen Koululaisen koristamaa kuusta ja toivon että voin
nähdä monta hänen koristamaansa kuusta. Veimme kynttilöitä
pois nukkuneiden omaistemme haudalle. Ikävä korostuu varsinkin
näin jouluna. Kiitän sydämmestäni että saan viettää tätä jouluani
juuri näin kun on tarkoitettukin. Onnellisena ja terveenä.....

Joulupukin muorihan se onkin jo poron valjastanut, ihan kohta matkaan.......

Kyllähän se yksi tonttukin pitää kuvaan saada. Näiden kuvien ja kirjoitusten myötä
Rauhallista joulua , hyvää mieltä ja onnellisia hetkiä rakkaiden kanssa......

Stressitöntä joulun aikaa.....

Leppoisa joulun aika on jälleen käsillä.....Ainakin pitäisi olla.
Kuuntelen sujuvasti kuinka eräskin ahkera työntekijä sairastuu
joka ikinen joulu jos jonkinmoiseen tautiin. Milloin on flunssa
niin kova ettei uskalla hellittää nenäliinapaketista , jos sen
nyt sattuu vaikka vahingossa pöydälle laskemaan niin siinä ajassa
jotain ehtii valumaan jo suuhun asti.....yyyyäää....jne...
Toisena jouluna kuume nousee varmasti niin kovaksi että
vessaan menokin tuntuu vaivaloiselta. Jos edellämainituista jotenkin
selviää niin kyseinen henkilö katkaisee joko jalkansa tai
kätensä että silloin viimeistään hänen on jäätävä sairaslomalle.
Hän itsekkin on vahvasti sitä mieltä että se on joulustressi
eikä ole vielä pystynyt sitä yhtenäkään jouluna selättämään.....

Tällä hetkellä itse olen myös jonkin sorttisessa flunssassa.
Minun flunssani nyt ei ole edellä mainittua tressiä mitenkään.
Omat jouluvalmistelut ovat sujuneet hyvinkin leppoisissa
merkeissä. Kotia olen jo pikku hiljaa koristellut tai oikestaan
tapani mukaan yritin hillitä etten olisi niitä tonttuja jo lokakuussa
laittanut.
Niin ja se flunssa on ihan itse aiheutettu. Kuka käskee halata
ja pussailla metrin mittaista nuhanenää. Toisaalta kun sellainen
on näköpiirissä niin eihän tällainen mumma voi pitää sormiaan
erossa hänestäkään. Pese siinä sitten käsiäsi ja kun sitä nenästä valuvaa
töhnää on kaikki paikat täynnä. Jos jotenkin saat pikku nenän niistettyä
ja siistittyä niin siinä samassa hän jo aivastaakin. Ellei satu olemaan
nenäliina aivan käden ulottuvilla on tuo valuva töhnä lähinnä
mumman puserossa tai muualla lähistöllä. Joten kyllä minä
nuhani kestän, toivon vaan että nuhanenä paranisi, eikä tartuttaisi
koko perhettä.

Lahjat on paketoitu viimeistä pakettia myöten. Tänä vuonna
tuntui että niidenkin hankkiminen kävi nopeammin kuin koskaan.
Toisaalta pakettejakin on ehkä vähemmän kuin ennen.  Niin ja kirjoitinhan minä
sille joulupukillekin.....ajattelin lähinnä keventää hänen paketti taakkaansa
ja hankkia jotain ihan itse. Pääsee sitten pukkikin vähän vähemmällä
stressillä, kun siellä niitä paketteja kuormaansa laittelee.

TÄSSÄ KOHTAA OLI VIELÄ PIKKUISEN KESKEN TÄMÄ PUKIN APULAISEN HOMMA....

Joululaulut jäi kirkossa tältä joululta laulamatta. En vaivautunut
kirkolle edes kuuntelemaan niitä, sen olisin kyllä voinut tehdä
mutta tuo samainen flunssa vei silloin kaikki voimat. Luultavasti
moni muukin oli tyytyväinen kun en mennyt sinne niistelemään
ja pärskimään. Aattona aioinkin sitten laulaa senkin edestä
ja nauttia tunnelmasta koti kirkossamme.

Joulumarkkinat, joihin menoa niin kovasti toivoin saattavat niinikään
siirtyä ensi vuoteen. Ne vuoden suurimmat olivat tietysti lauantaina
kun minä pakersin työssä ja vanhan suurtorin markkinat sunnuntaisin
menikin sitten pärskien tai muuten vaan toisin suunnitelmin.
Jäljellä on vielä yhdet mutta nekin SAAN nyt jättää väliin.
Eikä aiheuta minkäänlaista stressiä...

Muutama työpäivä pitää minut vielä jonkin verran kiireisenä ja tienpäällä.
Viikonvaihteessa suuntaamme vapaaherran kanssa pikkaisen
etelämpään ja noukimme sieltä mukaan ihanan Koululaisen.
Suloisuus ja Päiväsäde pinnistävät muutaman päivän päiväkodissa
ja vanhemmat työssä. Ahkera Koululainen pääsee ansaitulle vapaalle
ja ennenkaikkea viettämään kahdenkeskeisiä hetkiä vapaaherran kanssa.
Pilalle mennyt syysloma(kuumetauti iski silloin) on jo muistojen joukossa
ja molemmat toivovat kovasti että pysyvät terveinä tällä kertaa.
Jouluna Koululainen ja muu perhe suuntaa kohti mummilaa ja me
pidämme oman tressittömän joulun täällä mummalassa.
Katselemme kuusta minkä Koululainen varmasti meille koristaa ja
muistelemme niitä ihania jouluja mitä olemme saaneet viettää.
Miten pöydän ympärillä on ollut paljon vanhuksia ja heidän
lähdettyään pöytä seuraksi saimme iloisiä pieniä ihmisiä.
Jokainen joulu on ollut aivan erityinen, sellainen onnellinen joulu
ilman stressiä ja sellaisen joulun ajattelin rakentaa taas tänäkin vuonna.....

ENKELEITÄ JA TONTTUJA JOULUUNNE......

Kahvilla kartanossa....

Sataa vettä ja ilma on muutenkin harmaa, niinkuin syksyllä monesti
on. Tätini soittaa äidilleni ja kertoo heidän olevan matkalla Sauvoon
visiitille ja tiedustelee olisiko äiti mahdollisesti halukas lähtemään
mukaan. Äiti ei innostu visiitistä tällä kertaa vedoten siihen
kuinka he juuri äskettäin siellä kävivät. Edes se ei muuta äidin mielipidettä
että hänen itäsuomessa asuva siskonsakin tulisi tällä kertaa mukaan.
Sen sijaan ettei hän lähde, hän alkaa yllyttää minua. En innostu
asiasta laisinkaan, mutta tarinat joita äiti on paikasta kertonut
saavat minut muuttamaan mieleni.

Melkein kaduin että olin matkaan lähtenyt sen verran kauan
kahvia kesti tätieni ja muiden sitä juoda. Viimein kävimme
katsastamassa kartanon rautaporttien takaa. Se komeili kaikessa
ylhäisyydessään, mutta hiljaisena ja hylättynä. Äiti oli kertonut
sen loistosta ja olisin niin halunnut nähdä sen sellaisena.
Aavemainen kartano seisoi sateessa ja pimeässä odottamassa
pelastajiaan....

Eräänä päivänä lapseni kertoi miten tunsi perheen ketkä
olivat kunnostamassa kartanoa. Otin vastaan uutisen kuin
jonkin läheisen hyvinvoinnista olisi ollut kyse.

Kartanonpihalla esitettiin kesäteatteria. Varjolilja oli kappale
ja halusin ehdottomasti nähdä sen.

Aurinko paistoi lämpimästi ja ilma oli juuri otollinen kesäteatteri
näytännölle. Saavuimme paikalle tietysti AJOISSA niinkuin
tapoihimme kuuluu. Tosin täällä kertaa senkin takia että halusin
nähdä kaiken mikä oli nähtävissä kartanon mailla. Kaunis
puutarha, uima-allas, rakennukset. Kaikki se mistä äiti oli kertonut.
Kuinka kartano oli saanut uskoa tulevaan, lupauksen palautua
lähes entiseen loistoonsa. Juuri sen halusin vihdoin nähdä. Olin haltioissani
kävellessäni kartanon pihassa ja miten se todellakin oli vain
muisto siitä lapsuuteni sadepäivän surullisesta näystä.

Aikanaan kartano avasi ovensa ja saimme olla onnekkaita että
pääsimme tutustumaan paikkaan, vaikka emme varsinaisia juhlavieraita
kartanossa ole olleetkaan.  Kerroin emännälle äitini
tarinaa ja niitä tarinoita hän on saanut kuulla monia, monia muitakin.
Nautimme myös eräänä kesänä kesäkahvilan ihanasta tunnelmasta...

Lehti-ilmoituksessa oli maininta kartanon adventtikahvilasta.
Halusin ehdottomasti jälleen palata kartanon rauhalliseen
ja herkkään tunnelmaan.

UPEA SAUSTILANKARTANO SAUVOSSA.

Sataa vettä kaatamalla ja tuuli yrittää puhaltaa ennätyslukemia.
Päivä on pimeä mutta se ei haittaa. Kartanon ikkunoissa loistavat
joulukyntteliköt ja pihalyhdyt toivottavat vieraat tervetulleiksi.
Kahvin tuoksu tuntuu ulko-ovelle asti. Nuori  kartanon emäntä
tervehtii iloisesti, samoin hänen äitinsä.
Pöytä on katettu toinen toistaan ihanimmilla leivoksilla ja kattilassa
höyryää riisipuuro. Tunnelmallinen ympäristö houkuttaa jäämään
pitemmäksi aikaa....en malta lähteä.Vapaaherra on kuitenkin sitä mieltä että on
aika sanoa näkemisiin.  Ainoa asia mikä saa taas kerran
kyyneleen nousemaan silmäkulmaani. Voi kunpa äiti olisi nähnyt
kaiken tämän.....Haluan vahvasti uskoa että hän on mukanamme.....

Kartanon kissa tervehtii meitä eteisessä kun teemme lähtöä.
Sade piskaa yhä ulkona, mutta se ei tunnu enää niin kylmältä.
Kartanon tunnelma on jättänyt jälleen kerran sydämmeeni lämpimän
ja onnellisen tunteen...Lähden, mutta tiedän palaavani taas joskus....