sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kompromissi.....

Lapsi huutaa kaupan karkkihyllyllä tahtovansa erään
tietyn makeispussin. Äiti on sitä mieltä että pussi on
aivan liian iso noin pienelle kuin hänen lapsensa on.
Luonnollisesti lapsi on täysin eri mieltä ja väittely
kestää ja kestää. Äiti yrittää ehdottaa lapselle vaihtoehtoja
mutta tämä tyrmää ne oitis. Tietysti hän ymmärtää
etttä vaihtoehto on moninkerroin pienempi ja siksi
myös nautinto sen mukainen. Tiemme erkanevat
en jää seuraamaan tilannetta sen enempää.
Kassalla olemme jälleen yhdessä ja häpeäkseni tunnustan
että tuijotan heidän ostoksijaan jotta näkisin miten
väittelyssä kävi. Minua hymyilyttää kun en näe
kiljuvan haluavaa pussia enkä liioin äidin hänelle
tarjoamaa vaan ihan muita karkkeja. He olivat siis
päätyneet kompromissiin.....

Kuuntelin keskustelua erään kaupan takahuoneessa.
Nuori mies selitti miten hän oli ollut autokaupoilla
nuoren vaimonsa kanssa. Ainoa asia mistä heille
tuli erimielisyyksiä oli auton väri. Mies oli sitä mieltä
että hän oli se joka heillä eniten ajaa niin hän saisi
myös värin päättää. Varsinkin kun kyseessä olisi hänen
ensimmäinen uusi autonsa.Vaimon mielestä hän oli
jo päättänyt kaikesta muusta(koska hän ei ymmärtänyt
mistään muusta)niin hänen oikeutensa olisi päätää
väri. Pitkien perusteltuiden puheiden ja kiristysten
seurauksena heidän autonsa väri oli valkoinen.
Vaikka mies olisi halunnut mustan ja vaimo ruskean.
Hän oli sitä mieltä että ehtivät vielä niitä ostella
siksi tämä kompromissi.....

Pihallamme on ollut kaunis varasto. Siis vain ulkoa kaunis.
Vuosikausia olen halunnut tehdä siitä niinsanotun
kaffetuvan. Joka kevät Elkkis on antanut pienen toiveen
että se saattaisi olla mahdollista. (15 vuotta)Joka syksy olen
saanut todeta ettei se toteutunutkaan.
Tänä kesänä huomasimme että tarvitsemme jälleen
uuden varaston. EI niitä kirppari löytöjä varten vaan
ihan kunnon puuvajan. Löysimmekin sellaisen aika
sopivan ihan sattumalta. Elkkis ehdotti minulle jos
haluaisin toiseen päähän varastoon sen kaipaamani
kaffetuvan. Olin tietysti innoissani ehdotuksesta mutta
aika pian ymmärsin että tila on niin pieni että se ei ajaisi
asiaansa. Siitä riemastuneena ehdotin tietysti Elkkikselle
josko hän NYT SIIRTÄISI NE ROMUNSA tai siis tavaransa
sieltä vanhasta varastosta sinne uuteen jne....
Ajatus oli hänen mielestään niinsanotusti kuollena syntyntynyt....

Kului muutama päivä,  aikamoinen kaatopaikka kuorma
ja tarvittiin siihen sotkuun eräs ystävämmekin
ennenkuin Elkkis YMMÄRSI  kuinka HYVÄ IDEANI ON !

Tänään kaffetupa on valmis ottamaan vieraat vastaan ja on
siellä jo muutamat kahvit juotukin. Elkkiksen varastokin
on valmis ja tavaratkin on saatu sisään. Luulen että kutakuinkin
kaikki sinne mahtuikin. Siitäkin varastosta tuli hieno ja
sopii pihapiiriin kuin olisi aina siinä ollut. Elkkis myhäilee
tyytyväisenä työnsä lopputuloksia ja paistattelee suosiossa
mitä hän saa kun teki vaimolleen niin ihanan kaffetuvan.
Tahtomisesta ja haluamisesta taisi tulla kompromissi...
Mitä väliä sillä kun talossa asuu kaksi onnellista.....



                                                 Kaffetuvan haaveilupaikka :)

torstai 11. elokuuta 2016

Katteettomia lupauksia.....

Taas on käynnissä tuolla rapakon takana oikein presidentti
kamppanja. Siellä ne taistelevat, ehdokkaat. Lupaavat sitä
ja varsinkin tätä. Lupaavat ettei aikanaan sitä eikä koskaan
enää sellaista. Katteettomia lupauksia?......

Mitä sitä arvostelemaan mitä rapakon toisella puolella lupailevat
eikö omissa asioissamme ole aivan sama tilanne. Poliitikko
parat toinen toisensa jälkeen lupaavat meille tavallisille
ihmisille juuri sitä mitä haluamme kuulla. Mutta tosi asiassa
kukaan yksittäinen poliitikko ei voi pitää TAKUU VARMASTI
lupaustansa, koska päätökset tehdään aina vähän isommalla
porukalla. Valiokunnissa sun muissa instansseissa. Mutta
me haluamme kuulla hyviä uutisia ja juuri siltä poliitikolta
jota äänestimme. Emme halua ajatella että ne ovat katteettomia lupauksia.....


Tarvitsen taas kerran jotain voidetta kasvoihin. Yritän pohtia
eri merkkien välillä ja erityisesti vertailla hintoja. Kuvan
kaunis myyjä , ärsyttävän hyvän näköisen ihon omaava tulee
silmät loistaen kertomaan mitä minun ehdottomasti kannattaa
ostaa. Sisälläni naureskelen että sinäkö nyt ratkaisit tämän ihoni
jatkuvan vanhenemisen. LOISTAVAA, eihän siihen mennytkään
kuin muutama vuosikymmen ja lukematon määrä rasvapurkkeja.
Kuuntelen kiltisti miten tyttö luettelee iloisesti leperrellen kaiken
koulutuksessa oppimansa ja vähän enemmänkin. Tästä esitelmästä
voisi jo jotain maksaa. MUTTA jos nyt pysyttäisiin ihan asiassa
ja sellaista rasvaa vaan kasvoihin ettei tunnu siltä kuin olisi
voita levitetty. Mielellään myös pidettäisiin budjetti kohtuullisena.
Vanheneva iho ei nuorru ja ryppyjä tulee toisille nopeammin
kuin toisille, se vaan hyväksytään. En halua rasvoja jotka
antavat katteettomia lupauksia......


Suloisuus, tuo ihana kuusi vuotias lapseni lapsi oli  muutaman
päivän seuranamme ja ihan yksinään. Hän touhusi jo monta
viikkoa tuloa luoksemme ja suunnitteli mitä tekisimme.
Hän halusi ehdottomasti kalastamaan ja vannotti minua,
"Mumma, mennäänkö ihan varmasti kalastamaan vaikka
sataisi kaatamalla?" Minä tietysti lupasin ponnekkaasti,
että aivan varmasti mennään.
Kun hetki sitten aikanaan koitti, oli eväät ja kalavehkeet.
Oli myös ilma sen mukainen eli SATOI TODELLA KAATAMALLA.
Kaikesta huolimatta teimme lähtöä, mutta sade yltyi kaatosateesta
mielettömään kaatosateeseen. Oli aivan hirveää perua kalareissu.
Se että reissu peruuntui ei ollut niin paha kuin se että olin
LUVANNUT ,  se oli vielä pahempaa. Itsekseni mietin miten
itsekäs olinkaan ollut kun kuvittelin että pystyn jopa luonnon
voimia "uhoamaan" kun jotain päätän/lupaan. Sain opetuksen
ja aika rajun. Mikä voikaan olla pahempaa kuin surullinen
pieni poika jonka lupaus on petetty. Ei mikään!
Kyllä siinä tuli vilkaistua taivaalle kerran jos parikin ja
pyydettävä anteeksi että olin kuvitellut itsestäni vaikka mitä.
Ne olivatkin vain katteettomia lupauksia......

Koitti iltapäivä ja pilvet alkoivat pikku hiljaa väistyä auringon
tieltä. Pakkasimme eväät uudelleen ja lähdimme matkaan.
Elkkis ja Suloisuus  olivat intoa täynnä, minä hieman vieläkin
huonoa omaatuntoa kärsien.
Perillä aurinko paistoi ja tuuli puhalsi lempeästi.  Elkkis
ei kerennyt muuta kuin matoja onkeen laittamaan, kun
jälleen kuulimme Suloisuuden iloisen äänen:" Pappa, mumma
taas tuli kalaa!" Ja sitä todella tuli.
Poimin mustikoita ja kalamiehet kalasti. Kun vihdoin maltoimme
istahtaa evästauolle melkein itkin, niin kiitollinen olin reissusta.
Siitä että Suloisuuden toive toteutui ja pystyin pitämään lupaukseni.

Tästä lähtien varon sanaa LUPAAN. Lupauksiakin on niin
monenlaisia, toisiin voimme itse vaikuttaa mutta aina emme
sitä voi tehdä vaikka haluaisimmekin. Kannattaa miettiä tarkkaan
ettei anna sellaisia katteettomia lupauksia vaan ainoastaan
sellaisia jotka voi pitää. Vain sellaisilla saa itsensä ja toiset
onnelliseksi.......



Riikassa käydessämme "törmäsimme" tällaiseen siltaan. Molemmat sillankaiteet
olivat täynnä lukkoja symboloimassa ikuista rakkautta, kuinka toivonkaan ettei
joukossa ole katteettomia lupauksia.....