Konmari vai kommari.....

Siivous tuntuu olevan oikein muotia nykyään. Ei siinä

mitään pahaa, päinvastoin. Entisajan emännät katselee

pilvenreunalta ja taputtaa. He kun olivat niitä järjestyksen 

pitäjiä. Sitten tuli aika jolloin kaikki halusivat olla jonkin

sortin boheemeja ja siihen elämään ei siivous kuulunut ihan

ensimmäisenä. Kaikki muu meni edelle , eikä siinäkään mitään

huonoa ollut ellei ihan likaiseksi asti päässyt.

Se mitä siivotaan kokonaan pois ja mitä säilytetään on

lähinnä se mitä tässä olen tuumaillut en oikeastaan niitä

iänikuisia pölypalloja

Kun tuttu rouva selitti kuinka hän on nyt kommari ja vie 
kaiken lapsilleen jaettavaksi, hieman pähkäilin mikähän 
oli rouvalla menossa. Hieman selvitettyään ymmärsin 
että lahjaksi saatu kirja olikin Konmari ja niitä oppeja 
hän nyt toteutti. Iloinen ja tyytyväinen rouva asusteli 
kuulemma nyt paljon onnellisempana avarammassa 
kodissaan kuin koskaan ennen.Vuosien saatossa kerätyt 
tavarat oli jaettu omien kanssa ja loput lahjoitettu 
toivoen että päätyisivät iloisille uusille omistajille.

Ihailin rouvan helpottunutta olemusta ja ennenkaikkea 
urheaa luopumista rakkaista tavaroista. Halusin itsekkin 
tehdä sellaiset Konmarit....

Ystäväperhe myi omakotitalonsa. Kymmenien vuosien 
eletty elämä talossa oli lopuillaan. Valtava määrä tavaraa 
kerääntyy kuin huomaamatta. Kaikkea tarvitsee ja sitten 
ei enää tarvitsekkaan. Neliöitä on omaksi ja vieraidenkin 
tarpeeksi. Jollainhan nekin on täytettävä. Kun neliöt 
pienenevät tai vain muuttavat muotoaan.

Joistakin on vain päästävä eroon. On mattoa , pöytää, 
sohvaa, jos jonkin näköistä silppuria ja leikkuria. Yksi 
saa yhden, toinen ostaa toisen ja kolmas saa lahjoituksena 
kolmannen ja yhä sitä riittää uuteenkin kotiin. Valikoidaan 
kaikki mitä tarvitaan, mitkä ovat rakkaita ja ehkä joku 
ylimääräinen muistokin mitä ei kykene pois laittamaan. 
Se on sitten jälkipolvien tehtävä.

Kumpa pystyisin itsekkin samaan , tuumailen....

Tuijottelen ulkovarastoa , se kätkee sisäänsä kaiken millä

kaivetaan ja kaadetaan. Kitketään ja kasvatetaan.

Kaikkea takaseinastä oveen ja katosta lattiaan asti.

Lämminvarasto... kaikki mikä lämmittää. On patjaa 
ja peittoa. On tyynyä ja makuupussia (?) Lukematon 
määrä leluja joilla joskus sitten lapsenlapset leikkii 
(ei muuten leikki) . On turkkia ja toppatakkia. 
Puolivarastoa työtavaroita ( ne on niitä harvoja

joita todella tarvitaan) . 

Niin ja sitten toinen lämmin varasto ja autotalli ja 
puuvaja ja kaffetupa ja, ja , ja......TALO! Siellä sitä 
sitten onkin tavaraa sen verran että ainakin yhden 
ihmisen kodin meidän lisäksemme kalustaisimme. 

Olen tehnyt jo jonkin aikaa "raivaushommia" , 
sellaisella todella "löysällä" kädellä. Vähän niinkuin 
naapurin naisystävä.

Yksi tavara per. päivä saa uuden kodin jostain tai 
roskalaatikosta jos ei muusta. Viimeksi mainittu on 
ollut kovassa käytössä. Lukematon määrä tavaraa 
on lähtenyt pois tontilta viimeisen vuoden aikana. 
Tosin jonkun verran on tullut lisää, mutta toisessa

muodossa. Urakka jatkuu ja olen yrittänyt itselleni 
luvata että kesäloman aikana varmasti ehdin paneutua 
asiaan oikein kunnolla. Silti ehdin varmasti lomailla 
ihan tarpeeksi.  Jo pelkkä ajatus niin tuntuu että 
varastot on jo lähes siivottu.

Ajattelin olla oikein kunnon Konmari.

Sitä ennen ajattelin kuitenkin käydä tuolla kirpparilla, 
jos vaikka jotain meille sopivaa löytyisi, eihän sitä 
koskaan tiedä mistä tärkeästä joku haluaa luopua juuri 
kun me sitä tarvitaan. Tehdään joku onnelliseksi kun 
pääsee eroon tarpeettomasta tavarastaan . 

Onnellisuus on erityisesti sitä että tekee jonkun

toisen onnelliseksi......( juuri sen takia ne varastot on 
täynnä....luultavasti) . 

Tällä kuvalla nyt ei ole mitään tekemistä meidän varastojen kanssa, mutta lähinnä
havainne kuva miten täyttä sielläkin on. Kuva eräiltä synttäreiltä. Ne olivat tärkeät ,
eikä yksikään tossu talossa ollut liikaa.